Ritarilinna ja kartano

Muinaisaikaisen Keilan kylän maat olit Tanskan veroluettelon mukaan läänitetty Tæmmalle, josta sai todennäköisesti alkunsa Kegelin suku. Varhaisemmat rakennusten jäänteet myöhemmässä kartanon sydämessä ovat peräisin 1300-luvulta. Kartanon sydän sijaitsi vedellä ympäröidyllä saarella, mikä tarjosi hyvän pelkopaikan vihollisten vastaan. Kartanon omistaja Arndt Kalle myi Keilan kartanon vuonna 1433 Liivinmaan ritarikunnalle. Linna oli ritarikunnalle tärkeä tukikohta. Liivin sodan aikana vuonna 1560 polttivat venäläiset joukot Keilan kartanon, mutta vielä vuonna 1599 on siitä maininta linnoituksena (castell zu Keigell).
Arkeologiset löytöt ritarilinnasta, muun muassa medaljonki 1300-luvulta - Pyhä Yrjö taistelemassa lohikäärmen kanssa - ovat esillä museon perusnäyttelyssä.

Keilan ritarikunnan maakartanon hallintoalueen kuuluivat myös Pakrin niemi ja Väike-Pakrin saari.

Nykyinen kartanorakennus on rakennettu kartanonherra Carl Reinhold Koskullin aikana 1800-luvun alussa. Kartanon omistajat vaihtuivat usein. Rakennus on kuulunut Friedrich Meyendorffille (1816), Natalie Uexküllille (1893), Kurt Fersenille (1905), Nikolai Wrangelille (1916), Ado Mäebergille ja Jaan Minnille (1917) sekä Alfred Kalmille (1917).
Kartanon päärakennuksessa toimi vuosina 1929–1934 ja 1938–1947 maatalouskoulu, myöhemmin sotakomissariaatti ja kirjapaino. Harjumaan Museo aloitti päärakennuksessa toimensa vuonna 1988 .
Kartanon viimeinen oikeudellinen omistaja Arne Kalm lahjoitti kartanon päärakennuksen Viron valtiolle vuonna 1995.

Kartanopuiston pinta-ala on liki 16 hehtaaria. Puisto on yksityisomaisuus ja kuuluu kartanon viimeisen omistajan Kalmin perheelle. Puistossa sijaitsevat niin museo kuin muinaismuistot: ritarilinnan rauniot ja iso lohkokivi.
Iso lohkokivi on ensimmäisestä vuosituhannesta e.Kr. ja sitä nimitetään Orjakiveksi. Legenda kertoo, että entinen kartanonherra oli kiven päällä ruoskinut kuoliaaksi rengin seitsemän poikaa. Pienempi lohkokivi löydettiin ritarilinnan arkeologisten kaivaustöiden yhteyksissä ja se sijaitsee museorakennuksen edessä.

1930 luvun alkupuolella puistossa Keilajoen rannalla sijaitsivat suositut uimapaikat Punainen rapu (Punane vähk), Paratiisi, Vaununaukko (Tõllaauk).